Yo-kirjoitukset ohi ja reenaminen maittaa...

Ylioppilaskirjoitukset loppuivat omalta osaltani tältä erää viime keskiviikkona. Kirjoitin englannin, äidinkielen ja terveystiedon. Nyt saan jännittää tuloksia toukokuuhun saakka. Luulen, että ihan hyviä arvosanoja saattaa olla tulossa. :) Ensi syksynä luvassa on vielä psykologia ja ruotsi (sekä mahdolliset uusinnat). Sitten minusta pitäisi tulla ylioppilas.
Koulu jatkuu taas parin viikon päästä, kun uusi jakso alkaa... Nyt olen ollut lukulomalla, elikkä en ole koulussa ollut. Puolet seuraavasta jaksosta olen Portugalissa harjoitusleirillä, joten koulunkäynti saatta hiukan kärsiä, mutta täytyy yrittää tsempata. Odotan leiriä innolla, kolme viikkoa etelän lämmössä!
Treenit sujuvat todella hyvin. Painopiste harjoituksissa on ollut koordinaatioissa ja eri pituisissa juoksuissa sekä jonkun verran myös punttiharjoituksissa. Loikkinut olen melko vähän nyt hallikauden jälkeen, mutta ehtiihän sitäkin vielä tehdä. Olen tällähetkellä todella innostunut ja motivoitunut harjoittelemaan. Kesän tavoitteet ovat melko korkealla, joten töitä täytyy tehdä.

Meinasin unohtaa kertoa, että harrastin viime viikolla ahkerasti myös toista lempiharrastustani, shoppailua... Oulusta äiti osti minulle ihanat Adidaksen kengät ja itse ostin itselleni Adidaksen tunikan/paidan, tavalliset mustat legginsit sekä Paul Frankin t-paidan. Lauantaina kävimme Iiron (poikaystävä) kanssa Haaparannassa ja Torniossa. Sieltä mukaani tarttui kolitsihousut, villatakki, kolme toppia sekä palautusjuomaa. Nyt ei sitten vähään aikaan olekaan varaa shoppailla. Muutenkin minun täytyisi koittaa hillitä shoppailuhimojani ja opetella säästämään rahaa... Ehkä ensi vuonna...
Nyt menen jatkamaan iltaani television ääreen... :)


Essi Emilia

Vaikeahko hallikausi takana

Viime viikonloppuna (27.2.-1.3.) tosiaan kilpailin nuorten halli SM-kisoissa Turun Kupittaa-hallissa. Hallista sen verran, että en muistaakseni koskaan ole hypännyt yhtä vaikealla hyppypaikalla. Vauhdinottomatka oli aivan liian lyhyt, joten en päässyt kisaamaan tavallisella juoksuaskelmäärälläni. Tavallisesti vauhtini on 18 askelta, Turussa vauhtini oli 14 askelta. Tilanne oli kuitenkin kaikille sama, joten hallia on turha syyttää.
Päälajissani 3-loikassa olin toinen. Hopeinen mitali ei paljon mieltäni lämmittänyt, kun päällimäisenä tunteena oli huonon tuloksen aiheuttama pettymys. Nyt jälkeenpäin ajatellessani en oikeastaan ymmärrä miksi olin niin pettynyt kuin olin. Sairastelujen ja tekniikkaongelmien jälkeen tuskin kukaan odottikaan minulta huipputulosta. Ei kukaan muu kuin minä itse. Kisaa ennen yritin olla realistinen, mutta salaa kuitenkin toivoin jotakin pientä ihmettä. Ihmettä ei tapahtunut.
Äitini yritti takoa kisan jälkeen päähäni, että mitali on aina mitali, oli tulos mikä tahansa. Perfektionistina en kuitenkaan pysty olemaan tyytyväinen hopeiseen mitaliin, olivatpa lähtökohdat millaiset tahansa. Onneksi kesän kisat ovat minulle paljon tärkeämpiä, ja nehän ovat vielä edessä...
Itseluottamukseni ei luonnolisestikaan vaikeuksien takia ole ollut ihan huippusaan, mutta toissapäiväinen treeni palautti sen takaisin, ainakin suurimmaksi osaksi. Hyppäsin 10-loikka-, 5-loikka- ja 5-kinkkatestejä. Ennätykset paranivat ja hyppiminen tuntui pitkästä aikaa teknisestikin hyvältä. Myös lyhytvauhtinen 3-loikkaennätys parani noin 40 cm. :) Olisipa hyppy alkanut löytyä jo muutaman päivän aiemmin Turussa.. No, sitä ei kannata enää miettiä.
Eilen alkoi kova harjoittelu kesää kohti. Motivaatio on huipussaan ja intoa riittää. Vielä kun aika rientäisi nopeasti pari viikkoa eteenpäin, jolloin ylioppilaskirjoitukset olisivat tältä erää jo taakse jäänyttä aikaa... Sitten voin suunnata energiaani vieläkin paremmin urheiluun.
YO-kirjoituksista tulikin mieleeni, että terveystiedon kirja odottaa jo avattuna sängylläni, joten lukeminen jatkukoon... Kolme tuntia aikaa lukea ennen punttitreeniä.


Essi Emilia